Asiakas kysyy scope 1, 2 ja 3 päästöistä, kuinka täytän sen oikein

Scope 1, 2 ja 3 ovat kolme erillistä kysymystä

Asiakas itse asiassa kysyy kolme eri asiaa, vaikka se olisikin yhden otsikon "CO2-päästöt" alla. Scope 1 on yrityksen itsensä suora päästö: oma poltto, oma kalustopark, oma tuotantoprosessi. Scope 2 on ostetun energian välillinen päästö, yleensä sähköä ja joskus kaukolämpöä. Scope 3 on arvoketjun loppuosa: kaikki mitä toimittajat päästävät tuottaakseen sinun raaka-aineesi, ja kaikki mitä tapahtuu kuljetuksen ja asiakkaan käytön jälkeen. Scope 1 ja 2 ovat useimmissa tapauksissa riittävää laskea kokonaisenergiankulutus vuodessapäästöjen perusteella, jaoteltuna polttoaineeseen ja sähköön, vakio-emissiokertoimella yksikköä kohti.

Scope 3 on osio, jossa pk-yritykset usein juuttuvat, koska se vaatii muiden tietoja. Jos sinulla niitä ei ole, "ei vielä laskettu" on kelvollisempi vastaus kuin arvioitu luku ilman perusteluja. Jotkut asiakkaat hyväksyvät scope 3:lle laadullisen selityksen numeron sijaan, varsinkin jos yritys on pieni. Tarkista epävarmuuden tapauksessa mikä kuuluu tarkalleen scope 3:n piiriin ennen kuin täytät mitään, koska osa scope 3:sta päällekkäin jäteä ja vähentämistavoitteita koskevien kysymysten kanssa, ja nämä esitetään usein erikseen samassa kyselyssä. Katso myös mitä asiakas tarkalleen ottaen tarkoittaa scope 2:llakoska "ostettu energia" sekoitetaan joskus kokonaisenergiankulutukseen, mikä johtaa kaksinkertaiseen laskentaan.

Mistä tämä luokittelu tulee

Scope-luokittelu tulee GHG-protokollasta, kansainvälisestä standardista, jota useimmat kyselylomakkeet käyttävät pohjana, vaikka ne eivät sitä nimeltä mainitsisikaan. EFRAG VSME -standardi, vapaaehtoinen perusmoduuli pörssiin listaamattomille pk-yrityksille, noudattaa tätä ja osoittaa, mikä yksityiskohtaisuuden taso pienemmille yrityksille riittää: scope 1 ja 2 pakolliset, scope 3 usein täydentävä tai vapaaehtoinen indikaattori.